Aloha state

About kuukausi sitte vietin luultavasti mun elämäni parhaan viikon tähän asti. Sain toteuttaa pitkäaikaisen unelmani, pääsin Hawajille. Mun matka alko  lauantaina 24pvä klo 7am kohti jo tutuksi tullua Dallasin lentokenttää, josta sitten oli vielä sellanen kevyt 8,5 h lento Honoluluun. Hassua sinänsä, et USA:n yhteen osavaltioon on yhtä pitkä matka ku Suomesta New Yorkiin, haha. Mut toi matkustaminen oli kyllä sen arvosta. Heti ku astuttii ulos lentokoneesta, ni ilmassa pysty tuntee sen trooppisuuden ja kosteen ilman, niin hassulta ku se kuulostaaakin. Minä ja pari muuta vaihtaria, Heini Suomesta ja Nikolai Tanskasta, jotka tuli Dallasista samalla lennolla mun kanssa oltii heti niin innoissamme ja alettii heti ottaa palmuista yms kuvia, ehkä vähä liikaki. Noh tavattii sit sen jälkeen muiden about samaan aikaan tulleiden vaihtareiden kanssa ja lähettiin kohti hotellia. Loppupäivänä ei oikee tehty muuta ku vaa levättii, syötiin illallinen yhessä ja tutustuttiin toisiimme orientaation merkeissä.

Sunnuntai oli ehdottomasti yks lemppareista koko viikolta. Ohjemassa oli surffausta ja catamaran tour. Mulla oli ekana vuorossa catamaran tour, eli mentii sellasel katamaraanilla :D  kauemmas merelle, et voitais nähä kaloja,valaita ym. Ja kyllä me valaita nähtiin, tosin suht kaukaa. Ja kuunneltiin niin ihanaa Hawaiian reggaeta, koko juttu oli tosi rentouttava. Saatin vaa istuu ja katella ympärillemme hyvä musiikkia täydellisessä paikassa, perfect! No sitten oli aiak surffaukselle. Olin odottanu sitä niin kauan ja olihan se sen arvosta. Ehkä mahtavin tunne ikinä ku nous ylös laudalta ja oikeesti pysy pystyssä kauemmin ku 5 sekuntia....!!! Kuitenki kaikki työ ennen sitä oli niin raskasta että. Meijän piti meloo käsillä suht kauas rannasta et saatais isompia aaltoja ja en ois kuvitellu et se ois niin rankkaa, puhumattakaan niistä hankaumista mitkä siit laudasta tuli, auts! Takas rantaan pääseminen 1,5h jälkee tuntu mahdottomuudelta, mutta kyllä mä lopulta elävänä selvisin. Ja tajusin myös sen jälkee et haluun ehdottomasti surffata vielä tulevaisuudessa. Jos teil on mahdollisuus ni kokeilkaa ehdottomasti. Parasta ikinä! Loppupäivä meillä oliki suurimmaks osaks vapaata.

Maanantaina oli ensin luvassa Dole Plantation eli ananasplantaasi. Siellä siis nimensä mukaan kasvaa ananaksia ja oli myynnissä kaikkee mahollista ananaksen tuoksusta tai makuista. Ite ostin ananasjäätelöö, mikä oli niin hyvää et voisin tehä mitä vaa et saisin sitä just nyt. Oon aivan hullu ananasfani, kyllä,  ja meinasin seota siel kaupassa mut hintojen takia en ostanu sit lopulta oikeestaa mitään, ehkä iha hyvä vaa. Sieltä jatkettii North Shorelle semmoseen pieneen söpöön surffikylään nimeltä Haleiwa. Tuli myös syötyä ehkä maailmanparas ananashamppari....Sitten mentiin pienelle kiertoajelulle rannikolle ja nähtii monia suosittuja rantoja ja yhdellä rannalla jopa osa yhtä surffikilpailua. Loppupäivä vietettiin Polynesian Culture Centerissä, jossa oli siis nimensä mukaan edustettuna lähes kaikki Polynesiaan kuuluvat saaret mm. Samoa, Tajiti, Fiji, Hawaii yms. Rakastuin täysin koko paikkaan ja kaikkiin esiintyjiin siellä, hula-tanssista ukulele-tuntiin. Illan päätteeksi nähtiin Ha-breath of life niminen show, joka kerto periaattees yhen pojan elämästä, syntymästä aikuisuuteen. joka oli rankan päivän jälkee vähän nukuttava mut silti kiinnostava. Koko päivä lisäs mun innostusta tota kulttuuria kohtaan, kaikki oli niin ilosia ja ystävällisiä <3 Nyt haluun käydä noilla kaikilla saarilla ja nähä niiden oikeeta arkielämää.

Tiistaina alotettin päivä menemällä semmoseen näköala-paikkaan kun Pali Lookout. Lyhyen stopin jälkeen lähettiin kohti Waimanalo beachiä, jossa viettiinkin lähes koko loppupäivä. Ei ollu kuitenkaa mikä tahansa ranta. Ehdottomasti ihanin, kaunein, puhtain ja täydellisin ranta mitä oon koskaan nähny. Not even kidding. Vesi oli niin puhdasta, turkoosii ja lämmintä ja pohja oli tasanen ja pelkkää hiekkaa. 

Keskiviikkona oli luvassa hike eli vaellus vanhalle tulivuorelle nimeltä Diamond Head. Se ei siis oo enään aktiivinen. Vaikka vaelluksen pituus oli kai vain mailin mittanen ni se oliki sitten sitä rankempi. Polut oli tosi epätasasia ja jyrkkiä, puhumattakaan noista jyrkimmistä portaista ikinä. Maisemat oli tosin kaiken arvoista. Alhaalla odotti kuuluisa shave ice, joka viilensi kivasti ton hikoilun jälkeen. Sen jälkeen meil oli muutama tunti vapaata Waikiki Beachilla ennen ku vietettii loppuilta Ala Moana nimisessä maailman suurimmassa ulkoilmakauppakeskuksessa. Meil oli tosin itse shoppailuaikaa vaan muutama tunti.

Torstaina sattu hieman huonompi sää, mut onneks meil oli vuorossa historiallisempi osuus matkasta. Eli Pearl Harbor. Oli outoo olla paikassa jossa World War II alkoi. Ja seistä uponneiden laivojen ja niiden mukana menehtyneiden ihmisten yläpuolella. Oon myös kiitollinen et sain myös tavata yhden siitä hyökkäyksestä selvinneen miehen, joka oli jo päälle 90-vuotias. Ton jälkeen sitte lähettii pienelle nähtävyyskierrokselle Honolulun keskustaa, nähtii mm.state capitol ja Hawaii 5-0:n "päämaja". 

Perjantai ehdottomasti kruunas koko viikon. Alkupäivä vietettiin Hanauma Baylla snorklatessa. Oli yks parhaimmista kokemuksista ikinä. Oonhan mä jossain Kreikassa ja Suomessa snorklannut, mut eihä se eläimistö ja kasvisto oo yhtään samanlaista. Kokoajan ku olin vedenalla ni tuntu ku ois jossain unessa. Oli vaan niin hiljasta ja ne värikkäät kalat ui sun kanssa, jotenki huikeeta! Välil tosin vähä pelästyin niitä hulluja kalaparvia jotka syöksy jostai kivien takaa. En valitettavasti saanu otettua mitään kuvia veden alla, koska ei ollu vedenkestävää kameraa mukana. Mut näin myös esim Hawai'in osavaltion nimikkokalan eli: humuhumunukunukuapua'aan. Kyllä vain. Illalla ajettii yli tunnin matka Paradise Cove Luau nimiseen paikkaan. Se oli jonkinlainen Hawaiian party, luulisin. Siel oli taas mm. kaikkia mahollisia tansseja, ilmaisia polynesialaisia tatuointeja, älyttömän hyvää ruokaa ja tottakai se ilonen ja paljon muuta. Siel tuli myös samaan aikaan semmonen haikee olo, ku ties et se oli vika ilta Hawailla ja kaikkien ihanien ihmisten kanssa. Pakko taas todeta et vaihto-oppilaat on aivan mahtavaa porukkaa! Meillä oli  viel myöhemmin tapaaminen seuraaavan päivän lennoista ym. ja must se aivan kauheeta. Tiesin et nään monii koko prukasta vikaa kertaa, koska ei koskaan iiä pääseekö heitä näkemään enään koskaan. En ois uskonu et voin tulla vaan viikossa niin läheiseks tuntemattomien kanssa. Joten loppuilta meniki sitte pakkailessa ja haikeissa tunnelmissa. Lauantaina mun lento lähti vasta 7pm ja saavuin lopulta takas Oklahomaan sunnuntaina 11am. En nukkunu lähes koko lennolla, joten olin valmis menemään nukkumaa jo heti sen jälkeen. Oloa ei myöskää yhtää helpottanu jäätävän kylmä keli. Ku ennen Hawajilta lähtöä valitin et on liian kuuma, en ois valittanu enään. Mutta lopulta siis! Hawaii on tosiaan paratiisi ja kaikkien pitäis kokeee se oikeesti omin silmin. Sitä ei pysty sanoin eikä kuvissa edes kunnolla näyttämään. Vaikka se kuuluu USA:lle ni on se täysin erilainen paikka, onhan se keskellä Tyyntämerta. Tuun aina kantamaan mukanani sitä Aloha spiritiä ja toivon todellakin vielä joskus palaavani takaisin. Mahalo and Aloha!